Mä kuulemma tein jonkun sankariteon vuosi sitten kun herätin isännän yöllä auttamaan mummoaan hädässä. No se ei sitten ollutkaan mikään pikkuhätä vaan pahemman luokan äksidentti jolla olis voinut olla kohtalokkaat seuraukset. Blokiin tuli tälläinen juttu silloin: http://parssonit.blogspot.com/2010/11/mummo-hadassa.html
Aina valppaana, myös nukkuessa!
Linkki Kennelliiton uutisarkistoon:
"15 sankarikoiraa palkitaan ihmishenkien pelastamisesta"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mähän sanoin sillon vuos sitten, että Artun pitäis saada joku mitalli! Kyllä koira on ihmisen paras ystavä ja henkivakuutus! Ja tietenkin myös paljon paljon muuta. Ei vois nykyään kuvitellakaan elävänsä ilman koiralaumaa!
VastaaPoistaMahtavaa Arttu! Luin kaikkien sankarikoirien tarinat, aivan mahtavia koiria ja ällistyttävää, kuinka fiksuja ja uskollisia, hiljaiseksi vetää.
VastaaPoistaEn kyllä yhtään ihmettele että koirat ovat joskus kymmeniä tuhansia vuosia sitten päässeet ihmisten suosioon, eikä vähiten niiden aistien ylivertaisuuden ja lojaalisuuden puoleesta. Upeita kertomuksia ja sankaritekoja on paljon!
VastaaPoista