Uutissi Turust...

Hyviä uutisia Turusta, Selma kävi ultrakäsittelyssä ja meille tullee 5-7 pentua, jotka syntyvät loppukesästä. Mä siis oon noiden pentujen isukki ei se ultra. Selman sivuille pääsee täältä: http://kirkuu.com/

Selma beibe

VSP

eli Vi¤¤u S@@t@n¤ P3rk3l3... jaa miksi? Viime perjantaina suuntasimme lomamatkalle oikein idylliseen Tammisaareen, josta isäntäväki oli vuokrannut lomamökin. Saavuimmekin tähän paratiisiin perjantaina, kaikki oli viimeisenpäälle kohdillaan. Oma mökki pienessä saaressa jossa pääsimme uimaan, saaristotuuli toi viilennystä helteeseen ja fiilis oli ihan katossa! Lähdimme hieman tutustumaan lähiympäristöön remmilenkkeilemällä, saareen vei siis tie perille... Kuljimme mökkitietä pitkin kaikessa rauhassa, haistellen uusia hajuja kun aivan yllättäen puskista hyökkäsi irraallaan oleva lapin porokoira... se raukka hyökkäsi takaapäin, ilman varoitusta siten etten ehtinyt huomaamaan ennenkuin hampaat lävisti vasemman korvan sekä vasemman silmän ylä ja alaluomet... Tilanne oli yhtä nopeasti ohi kuin oli alkanutkin, hyökkääjä huomasi hyvin nopeasti puraisseensa hieman liian isoa palaa.. ja pötki syvälle sinne mistä oli tullutkin. Seuraavana aamuna tutustuimmekin Tammisaaren ystävälliseen päivystykseen jossa todettiin silmän sarveiskalvon säästyneen vaurioitta, tässävaiheessa isäntäväki jo hieman osasi relata.. Lauantain vietimme rennommissa tunnelmissa ja sunnuntaina poikkesimme Karjaan näyttelyssä, jossa Betsy teki upean debyyttinsä! Käytiin me isännänkin kanssa pari pyörähdystä tekemässä, kuulemma hieman liikaa sattuu ja tapahtuu.. pikkujuttuja tälläset jos multa kysytään.

Saisko noi luut jo syödä pliis...

Kuumaa huumaa

Toi isäntä on ollut kuulemma senverran kiireinen ettei se ole ehtinyt päivitteleen mun blokia, päästäkää se jo lomalle! Jokatapauksessa tapahtunut on, nimittäin mulla oli männäviikolla kuumat treffit yhden kimulin kanssa, eikä ihan minkä tahansa kimulin vaan tosi kauniin ja mukavan parson neitosen Selman kanssa :). Selma tuoksui aivan samalle, kuin ne kadonneet nartut puistoissa, agikentillä jne. mutta onneksi se osasi hakeutua tänne meidän takapihalle viettämään laatuaikaa. Jälkikasvua on siis mahdollisesti tulossa, tästä lisää tietoa noin kuukauden kuluttua.

yhdistelmä koiranetissä

Keinu

Ihmeitä on tapahtunut, me saatiin keinu!

Esteitä... ja liitelyä

Meidän menoon on mahtunut vimeaikoina agiliitoa ja agiliitoon liittyviä aktiviteettäjä. Isännän kanssa aloimme rakentelemaan takapihalle oikein urakalla esteitä. Seuraavaksi pitäis valmistua keinu. Puomin runko on myös tekeillä ja A:han on osa puutavarasta hankittu. Keppeihin uupuu rautarunko, mutta se alihankittaneen isännän iskältä, niinkuin keinun alaosakin... toi isäntä vaan on sellanen perhanan nysväri että näitä saa varmaan taas odotella ikuisuuden, kuulemma työt haittaa harrastustoimintaa... seli seli, sehän on vaan ajankäytön suunnittelusta kiinni! Käytiin me viimeviikolla möllikisoissakin Nokialla, isäntä vaati mua taas jäämään paikoilleen, mutta evvk, no jotenkin me päästiin liikkeelle ja möllikkäradalla tuli yksi viitonen ja aika oli taas parikymmentä sekuntia alle ihanteen. Kisaavien radalla (2 luokan rata) tuli 10 virhettä mutta lähdössä se otti meille hyllyt kun meni tunkeen mun suuhun juustoa.. No ihan miten vaan.

Valmistuukohan ne esteet koskaan...

Näytelmää, agia ja hellettä!

Torstaina suuntasimme tyttöjen kanssa Kangasniemelle jossa Emmy ja emäntä ottivat kehädebyyttinsä :). Pönöttivät kehässä kuin vanhat tekijät vaikka kummatkin olivat ekaa kertaa näytelmäkarkeloissa. Tuomariltakin tuli palautetta hyvästä esiintymisestä! Hyvä tytöt, te ootte virtuooseja!


Treeniä ennen kehää ;)


Ja sitten virallisemmat pönöttelyt tuomarille.

Me nautiskeltiin Betsyn kanssa kelistä ja tapahtuman seuraamisesta,
niin ja siellä nähtiin kasvattajani Anni joka kertoi ilouutisia parson kehästä, Karvahaalarin Quicksand, eli Ella oli ottanut ekasta näyttelystään heti Sertifikaatin! Isäntä kun ei tiennyt että tuttuja on siellä Kangasniemellä kehässä, niin ei osattu varata aikaa parson kehän seuraamiseen. Mutta upeeta!!! jo toinen noista mun penskoista on uskaltanut kehään asti! Sinne vaan loputkin, teissä on potentiaalia! :)

Sunnuntai menikin sitten agikisailuissa. Laitettiin putket rullalle ja tanner pöllyämään! Otettiin ilo irti kolmesta startista. Tälläkertaa(kin) isäntä mokaili, ekalla startilla se lähti tekeen ihan omaa rataa ;), toisessa startissa se ei pysynyt mun mukana ja kolmas meni putkeen, mutta väärästä päästä ;).

Jokatapauksessa mahtava fiilis, suoranainen "flow" päällä päästeltiin meneen vaikka emme mitään tulosta saaneetkaan aikaiseksi, tästä on hyvä jatkaa, tosin isännän mielestä mun pitäis malttaa pysyä lähdöt paikoillaan että se ehtis mun mukaan... nooh kattellaan... ;). Ehkä mä koulutan sitä nopeammaksi, niin päästään taas kisaamaan kun lähdöt on hallussa (huom. siis isännällä).


Tämä hyppäri meni putkeen, siis siihen väärään päähän ;)

Arttu ja kadonneen nartun metsästys, osa1

Äitienpäivä vietettiin harrastusten parissa, tärkeimpänä tietenkin isäntäväen mielestä oli ne ensimmäiset viralliset agikisat, mutta minäpäs päätin toisin!

Tapahtumapaikka oli Jyväskylässä, paikallisen suurseuran JATT:n järjestämät perinteiset äitienpäivän agilitykisat. Kun saavuimme kisapaikalle, mut vietiin pöydälle mittailtavaksi ja kisakirjaan merkattiin medi luokan koira. Mittauksen jälkeen lähdettiin lenkkeilemään ja muutaman puskan haistelun jälkeen tapahtui jotain mikä näissä tapahtumissa palkitsee eniten, eli sain koirajumalattaren lirauttaman hajun sieraimiini... siis jumalallinen haju joka tärähti niin syvälle tajuntaan että putosin mahalleni siihen paikkaan, siis täyttä humppilan piimää <3 <3 <3 niin ja se hemmetin isäntä vain veti mut pois sieltä vaikka painoin vatsani hetteikköön ja levitin raajat X asentoon.. ja tämähän jäi kaivertamaan mieltä pahemman kerran! Sen jälkeen sitten seurailimme kisoja ja odotimme lähtövuoroa.. tai no, isäntä odotti ja mä yritin anella lupaa päästä sinne.. no sinne!!! jotta voisin etsiä sen kadonneen nartun ja vastata myöntävästi kutsuun. Isäntä perhana oli päättänyt toisin ja se istutti mut lähtöpaikalle, tuomari vihelsi pilliin ja kuulin isännän äänestä että nyt on tosi kyseessä ja oli parempi totella... lähdimme pinkoman rataa.. aita, aita, puomi, pituus, putki, Aaaa, muuri...

*blink* *blink* *blink*

Arttu suunta kohti hajua

kisojen kuuluttaja: "Arttu päätti toisin ja poistuu kisapaikalta"

isäntä nostaa kädet pystyyn ja juokseen hakemaan talutushihnaa

Tullaan beibe tullaan ... missä? missä? ei.. ei.. toi on uros, kierrän.... entä toi.. on narttu juu, mutta ei ole jumalatar... ääh ja sen emäntäkin polkee jalkaa ja käyttäytyy muutenkin kummallisesti, kierrän kauempaa.. tossa on se bongauspaikka!!! aah, mitkä hajut! <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 vielä kun löytäis suunnan minne se on mennyt...

*tsup* isäntä pujottaa taluttimen kaulaan

ja taas mua vedetään pitkin tartaania vaikka kuinka yritän liimautua tähän hetteikköön on se nyt saa¤@#a!

... kökötettiin ikuisuus jossain ihan syrjäisessä paikassa ja odoteltiin toista starttia, vaikka kuinka anelin niin ei se isäntä päästänyt mua sinne hajuille, on se ikävä tyyppi! Ikävääni söin ämpärillesen ruohoa, niin paljon korpes toi juttu... olkaa ite vuosi ilman niin tiedätte mistä puhun! Prrr%¤&#le!!!!!

Kaikesta huolimatta mentiin sitten uudelleen radalle (enemmän tai vähemmän vapaaehtoiseti kun mä sain sylikuljetuksen lähtöalueelle), siinä välissä ne oli muuttanut esteitä hieman toiseen järjestykseen ja startattiin siis uudelleen... Aita, aita, putki, pituus, putki, Aaa, muuri

*blink* *blink* *blink*

Arttu jatkaa eteenpäin kohti hajua ja isäntä ärjyy kitarisat ulkona "TÄNNE!!!" (piti siis olla jyrkkä U käännös muurilta eikä mennä suoraan)

...päätin sitten kuitenkin palata suorittaan rataa, voihan olla ettei isäntä ei vie mua uudelleen jos en tee yhtään mitään sen kanssa ja se vetää herneet nekkuun mun kanssa... No mennään sitten ja vauhdilla!!!

Arttu kiihdyttää kohti estettä tehtyään piiitkän U käännöksen

aita, puomi... eiku... sanoko se... KEINU?!!

Arttu ottaa batmanryydloikan keinun päästä ja laskeutuu juuri ja juuri putken suulle, tuomari nostaa yhden käden, 5 virhepistettä.

putki, putki, kepit, aita, aita ja radan viimeinen aita....

Arttu pinkoo radan loputtua suoraan hajuille eli palkkaa itsensä

Toinen startti meni niin että aika oli 34.02, miinusta -20.98 ihanneaikaan nähden joka siis 55 sekuntia ja lentokeinusta +5 virhepistettä, tällä sijoituimme neljännelle sijalle. Viralliset tulokset: äitienpäiväkisat